Hotelli Tammer

 

Hotelli Tammer (Tampereen teknillisen seuran talo), viralliselta nimeltään Radisson Blu Grand Hotel Tammer, on rakennettu vuonna 1929.

Hotellin historia alkoi Tampereen teknillisen seuran kokouksesta, jossa E. Graeffe ehdotti, että seuralle rakennettaisiin talo. Rakennukseen haluttiin myös tuottavia tiloja. Hotelli Tammerin suunnitteli kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer, ja se edustaa tyyliltään pohjoismaista klassismia. Alusta alkaen oli tarkoitus rakentaa kansainvälisenkin vertailun kestävä hotelli ja Tampereelle uusi maamerkki. Kustannukset kohosivat lähes kahdeksaan miljoonaan markkaan.

 

Tammerin ensimmäinen ravintoloitsija oli ranskanvenäläinen Alexander Adlivankin, joka tuotatti Tammeriin muun muassa pöytähopeita ja kattokruunuja Ranskasta. Keittiömestari oli Japanista ja tarjoilijat Ruotsista. Tarinan mukaan vain perunankuorijatyttö puhui sumea.

 

Tammerin valmistumisvuosi, Tampereen 150. juhlavuosi, oli kuitenkin traaginen: Kuru-laiva upposi Näsijärvellä ja kaupungin suunnittelemat juhlallisuudet peruttiin. Suruajan vuoksi Tammer avattiin hyvin vaatimattomin menoin. Myös suuret lamavuodet koettelivat hotellitoiminnan alkua, mutta talous elpyi kohti 1930-luvun loppupuolta ja Tammer palasi jälleen loistoonsa.

Tammer on esiintynyt myös kirjallisuudessa ja elokuvassa. Tunnetuin esimerkki lienee Arto Paasilinnan romaani  Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, josta on tehty myös elokuvasovitus.

​

Grand Hotel Tammeria on remontoitu vanhaa kunnioittaen, ja rakennus on Museoviraston  suojelema. Molempien päätyjen alkuperäiset parvekkeet on kuitenkin poistettu. Tammerin ravintola toimii edelleen alkuperäisissä tiloissaan. Korkea ravintolasali on kunnostettu 1990-luvulla alkuperäiseen juhlalliseen asuunsa ja sinne mahtuu noin sata ruokailijaa.